Pienen tauon jälkeen osallistun taas
Luova Lauantain kuvataidehaasteeseen.
Aiheena on tällä kertaa Aika.
(Huomasitteko, haasteen numero on 123,
yksi, kaksi, kolme...
...aivan kuin sekunnit tikittäisivät...)
Digitaalisesti
Bamboo Pen piirustuslaudalla ja ArtRage-ohjelmalla.
Kehykset GIMPillä.
Lisää haastevastauksia löydät täältä.
Voi ihana! Juuri oikea ajannäyttäjä eläkeläiselle:)))
VastaaPoistaAikaa ei voi hallita, sellainen olo tuli, kun katsoin tätä kuvaa. Tai sitten voisi ajatella, että elämme villejä aikoja :D
VastaaPoistaMulla meni nyt ihan kokonaan ajantaju!
VastaaPoistaAika ei ole määrättävissämme. Välillä se on aamutunteina, juuri tuohon aikaan, tosi pitkää, joskus taas makeimmat unet saan juuri aamulla. Lääkärin vastaanotolla aika ei tiedä tullako vai mennäkö, monesti muulloinkin. Joskus taas se mennä viuhottaa, niin ettei meikäläinen pysy perässä.
VastaaPoistaNyt on sellainen vaihe elämässä, että tekisi mieli puristaa aika käsiin ja estää sitä kulkemasta niin vinhaa vauhtia, mutta ei se mitään kuuntele, eikä anna ottaa kiinni.
Kuvasi sai ajatukset kiitämään... Hieno!
Noihin aikoihin pitäsisi olla jo kotimatkalla :) Hyvin piirretty.
VastaaPoistaTässä mennään suoraan itse asiaan. Pidän piirrostyylistä.
VastaaPoistaSaisipa ajan pysähtymään särkemällä kellot... Piirustuksen hienoja detaljeja tutkii mielellään :)
VastaaPoistaKiitos kommenteista!
VastaaPoistaTämä oli kyllä aika suoraviivainen tulkinta aiheesta ;)
Yritin saada mielenkiinnon kohteen esille "suurennuslasilla". Viisarit sommittelin oikeaan alakulmaan, mutta tosiaan: tuli 'kotiin lähtöaika' kuten Kari äkkäsi.
Tuo kellomalli on kyllä niin äänekästä sorttia, ettei sovi tällaiselle herkkäuniselle. Saapi siis olla koristeena hyllyllä.
Aika olisi aika panna roskiin, mutta näin hyvää ja kiintoisaa teosta en sinne laittaisi.
VastaaPoistaHienosti tehty työ ja mielenkiintoinen, vaikka näennäisesti askeettinen. Minulle tuli mieleeni aamun aika: se hetki, kun kello soi.
VastaaPoistaVielä saa tunnin nukkua! Hienosti piiretty kuva, kello tuo nostalgisia muistoja :)
VastaaPoistaAika ei kysy meiltä mitään, se mennä viuhuttaa vaan eteenpäin, kuin junan veturi!
VastaaPoistaHieno työ!
Oi, tämä on ovela, jollain tavalla pelottava teos. Aika tuntuu samaan aikaan karkaavan käsistä ja hyökkäävän jähmeänä päälle. Minulle tulee mieleen unettoman aika, joka venyy ja venyy mutta loppuu kesken. Anteeksi väljät assosiaationi.
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista!
VastaaPoistaOn aina mielenkiintoista lukea mitä ajatuksia katselijoissa herää.