lämmin kallio
ei muista öistä juhlaa
matkan loppua
vapauden ilo
riisuttiin luihin asti
vain kaipaus jäi
elokuun hämy
merta odottaa niekkaa
virran herkkua
punaiset sakset
kuistilta kantaa nauru
yli tyynen veen
horisontissa
jyrähtelee ukkonen
ilta viilenee
tummat vaahtopäät
huomaan purjeen kaukana
lasken kiikarit
vyöryvät pilvet
raekuuro yllättää
teevesi kiehuu
lokit hiljenee
tummenee lännen taivas
tarkistan köydet
helmikuinen yö
pihatossa pelätään
hukka vie uuhen
jäät seurakseni
kuvasi painuu veteen
pilkimme vaiti
peiton piilossa
tuo nukkuja kaunehin
herättää kevään
paletin kolmas
maalaan kypsät hedelmät
puiden lehvistöön
tuo nykyaika
kokoelman niteitä
sähköiseksi luo
kevättä kohti
hellästi hyväilevät
punotut juuret
välke yöllinen
niin yksinäinen aina
lohtu kulkijan