Haiku



lämmin kallio
ei muista öistä juhlaa
matkan loppua



vapauden ilo
riisuttiin luihin asti
vain kaipaus jäi



elokuun hämy
merta odottaa niekkaa
virran herkkua



punaiset sakset
kuistilta kantaa nauru
yli tyynen veen



horisontissa
jyrähtelee ukkonen
ilta viilenee



tummat vaahtopäät
huomaan purjeen kaukana
lasken kiikarit



vyöryvät pilvet
raekuuro yllättää
teevesi kiehuu



lokit hiljenee
tummenee lännen taivas
tarkistan köydet




helmikuinen yö
pihatossa pelätään
hukka vie uuhen 



jäät seurakseni
kuvasi painuu veteen
pilkimme vaiti  



peiton piilossa
tuo nukkuja kaunehin
herättää kevään



paletin kolmas
maalaan kypsät hedelmät
puiden lehvistöön



tuo nykyaika
 kokoelman niteitä
sähköiseksi luo



kevättä kohti
hellästi hyväilevät
punotut juuret



välke yöllinen
niin yksinäinen aina
lohtu kulkijan